Esityksen historiallista taustaa

Sitä ennen normeista poikkeavat ihmiset ja mielenterveyspotilaat hoidettiin kotona. Lääketieteen kehittymisen myötä rakennettiin parantoloita - sanatoriumeja - joihin eristettiin mielenterveysongelmaiset ihmiset. Eristykseen joutuivat myös monien tarttuvien tautien kantajat, irtolaiset ja muun muassa prostituoidut. Myös ajan termeillä määritelty "luonnoton" seksuaalisuus, kuten homoseksuaalisuus, oli laitonta ja saattoi johtaa pakkohoitoon. Homoseksuaalisuus poistui itse asiassa tautiluokituksesta vasta vuonna 1981. Yhteiskunnan yleiset moraalikäsitykset määrittivät vahvasti sen, kenen koettiin kaipaavan hoitoa. 

Käsitys taiteestakin oli sidottu aikansa moraaliin ja yhteiskunnallisiin arvoihin. Taiteen vapaus oli riippuvainen rahoittajien avarakatseisuudesta ja uskosta taiteilijan visioihin. Uudenlainen taide koettiin usein pelottavana tai käsittämättömänä. Monet nykyään taiteen uudistajina arvostetut taiteilijat olivat aikalaistensa hylkimiä ja päätyivät erilaisiin hoitolaitoksiin.   

Brinkhallin kartanossa ei ole koskaan hoidettu potilaita sairaalanomaisesti. Brinkhallin nykyrakennusten rakennuttaja oli kuitenkin Gabriel von Bonsdorff, Suomen ensimmäinen arkkiatri, lääkäreistä vanhin. Ehkä Brinkhallissa kuitenkin toimi aikansa edistyksellisin Sanatorium. Brinkhell - Sanatorium…